Viime perjantaina päättynyt 3-4 viikon kiirejakso ja tivoli työsektorilla antoikin aihetta mielen ja ruumiin palkitsemiseen viikonlopulla. Lauantaina kiirettömän heräilyn jälkeen suunta olikin antiikkimessuille. Jo kiertely vanhaa ja kaunista tavaraa katsellen on balsamia työkiireissä rikki revitylle mielelle, mutta erityisen miellyttävä yllätys oli löytää kauan hakusessa ollut sopiva eteisen 3-laatikkoinen peilipöytä. Koko, muoto, väri yhdistelmänä saivat palaset loksahtamaan paikoilleen, ostopäätös oli valmis heti ensimmäisen pintaa kevyesti hivelevän kosketuksen jälkeen. Parin tunnin kiertelyn jälkeen olikin varsin soveliasta ja tarpeellista hakeutua ruumiin ravintoa makujen iloittelun muodossa tarjovaan Fernandoon. Hyvän pihvilounaan luoma rento olotila luonnollisesti täydentyy pienellä ruokalevolla jolle täydellisenä jatkumona tottakai suomalainen pyhäkkö eli sauna jääkylmän huurteisen kera. Hyvä elokuva, parin soveliaan rentouttavan alkoholipitoisen juomayksikön kanssa ja illan päätteeksi vetäytyminen länsisiiven hämärään…työkiireiden orjantappurat olivat unohtuneet, vaihtuneet palkitun kevyeen, kirkkaaseen kristallikruunuun.
Eteisen kokonaisuutta tarkastellen jotain kuitenkin tuntui puuttuvan, pientä kimaltelevaa iloittelua, sopivasti pehmentävää ja ihmisyydestä muistuttavaa. Tämän tiimoilta antiikkimessuille oli pakko mennä vielä sunnuntaina uudelleen, vaihtoehtoja olisi toki ollut, mutten tahtonut pöydän päälle mitään liian pröystäilevää. Luonteva valinta oli muodoiltaan ja kooltaa sopiva maljakko, koska kuten yleisesti tiedossa on, minähän olen aina ollut sellainen kukkaihminen. Varsinkin antiikin harrastaja Gaylord ”Lovejoy” Fokkerin kanssa olemme käyneet pitkiä antoisia keskusteluja orkideoiden kasvatuksesta ja jalostamisesta. Valitettavasti kukkaharrastuksesta keskusteluun tarvittavaa herkkyyttä ja yksityiskohtien ymmärrystä löytyy niin perin harvoilta, esim. Mäntsälän merivoimien ylipäällikkö Pekola, tuo majoneesit rinnuksilla hampurilaista jauhava, suomi-verkkaihin piereskelevä barbaari, tuskin erottaa alppiruusua parsakaalista kuin onnekkaalla arvauksella.
Tare on kyllä valillä raivostuttavan houkka. Onneks siitä kuitenkin löytyy joitain hellyyttäviäkin piirteitä ja sitä sietää….
EI HELEVETTI älä ny sinäkin ala tähän Villa Unholan ja Villa Sointulan touhuun mukaan… …:D