Tarjoutui tuossa hyvä tilaisuus päästä kokeilemaan kameraa liikkuvien kohteiden kuvaamisessa, tuttu rallitiimi oli parin auton voimin lähdössä päivää viettämään pikapätkälle ja sponsoreita kyydittämään. Mikään ralli tai urheilukuvaaja en ole koskaan kuvitellutkaan olevani, mutta eipä tuosta nyt mitään haittaa ole, vaikka välillä vähän oudompaakin lajia kokeilee.
Lämpötilan suhteen keli oli kyllä sopiva, -4:ssä kameran hypistely sujuu ilman suurempia tuskia paljain käsinkin, mutta muuten ilma oli iloinen kuin harmaakortti pilvien roikkuessa puun latvojen tasalla. Parhaille kuvauspaikoille pääsy olisi kyllä vaatinut tulon reilusti etukäteen ja melkoisesti lumitöitä, ja kun ei tuo muutaman tunnin kulkusia myöten hangessa värjöttely juuri kiinnostanut, tyydyin paukuttelemaan otoksia auratuilta pistoilta pätkän varrelta.
Ainakin tuota nopeusluokkaa liikkuvien kohteiden kanssa K20D:n seuraava tarkennus pysyi aika mukavasti kartalla sarjatulella lähestyvää autoakin kuvatessa eikä huteja tullut. Panorointitestaukset taas opettivat jotain hyödyllistä runkovakaajasta jonka parhaat ja ainoat valinnat ovat 0n/off, eli näiltä osin aika ei mennyt hukkaan.
Päivän päätteksi bonuksena sain itsekin kyytiä Apon Konelan väreissä olevan Historic Ladalla. Jos tuo historic-luokka herättää mielikuvia naftaliinissa säilytettävistä museovehkeistä, joilla käydään kauniilla ilmalla kevyellä kengällä herraskaisesti näytösajoja tekemässä niin pieleen menee, kun remmit kiristetään ja kypärä lyödään päähän niin meno on vähintäänkin reikäpäistä touhua.
Lajin ”sattuu ja tapahtuu”-osastoon pääsin sitten tutustumaan tuolla viimeisellä lenkillä, lipeäminen ”tapahtui” ja seuraavaksi suunta olikin kohti kohtuuttoman nopeasti suurenevaa koivikkoa, tyhjää reikää onneksi löytyi sen verran, ettei ladan testaamista metsänharvennuskoneena päiväohjelmaan sisältynyt.
Muutama kuva päivältä:









Toi Ladahan näyttää siltä, kuin se olisi ihan normi taskuparkissa Helsingissä.